Kuppaus on vuosisatojen perinteet omaava
hoitomuoto. Sillä on haettu helpotusta kautta aikojen erilaisiin
vaivoihin. Vielä nykyäänkin kuppauksesta haetaan
apua esimerkiksi erilaisiin kiputiloihin ja ihosairauksiin. Kuppaus
luetaan ärsytyshoitoihin, joista saatava apu perustuu elimistöstä
vapautuviin endorfiineihin. Ennen uskottiin, että kuppaamalla
saatiin laskettua ihmisestä paha veri pois ja tilalle tuli
uutta tuoretta verta, joka kuljetti hapen paremmin lihaksiin.
Tutkimus on tuonut myös tietoa kuppaushaavojen paranemisen
aikana saadusta hoitovaikutuksesta, mikä perustuu sekin
endorfiineihin.
Ennen sarvet valmistettiin lehmän
sarvista, kun taas nykyään käytetään
enimmäkseen pallomaisia imukuppeja. Jotkut kupparit pitävät
makaamista ehdottomana edellytyksenä kuppaamisen onnistumiselle;
toiset saattavat kupata istualtaankin. Sarvet asetetaan vaivan
ja lihasten mukaan käsillä tunnustellen oikeaan paikkaan.
Hetken kuluttua sarven asettamisesta iho on noussut sarven alla
ja siihen tehdään erikseen kuppausta varten valmistetulla
terällä pienet haavat, joista paha veri pääsee
valumaan. Erityisen pahana verenä pidetään tummaa
verta. Haavan teko ei juurikaan satu vaan se tuntuu hetkellisenä
pistona. Haavan päälle imetään sarvi uudelleen
kiinni jouduttamaan veren valumista. Sarven täyttyessä
alipaine vähenee ja sarvi saattaa irrota itsekseenkin. Tällöin
sarvi tyhjennetään ja asetetaan uudelleen. Sarven tyhjentämiskertojen
määrä vaihtelee kupparin mukaan. Jotkut kupparit
tyhjentävät sarven kolmekin kertaa. Verenvuoto lakkaa
itsestään ja kuppauksen jälkeen peseydytään
vielä huolellisesti. |