Uudet
ylioppilaat ja hyvät juhlavieraat
Tätä
puhetta kirjoittaessani mietin, mistä teille puheessani kertoisin. Kertoisinko
tuhansista ja taas tuhansista oppikirjan sivuista, jotka kahlasimme läpi
lukio-aikanamme vai kertoisinko kuitenkin vain totuuden. Kertoisinko tunneista,
joilla istuttiin siististi pulpeteissa vai kertoisinko siitä, miten joku yritti
kontata ulos luokasta opettajan huomaamatta. Voisin kertoa siitä, miten me heti
elokuusta 2005 lähtien astelimme kouluun reippaina, ajatuksissamme ainoastaan
valkolakki ja ylioppilaskirjoitusten huippuarvosanat. Joutsan lukiossa opiskelu
on kuitenkin pitänyt sisällään paljon enemmän kuin oppikirjat ja
muistiinpanot. Se on ollut unohtumattomia illanistujaisia, Opintolan käytävät,
kansliassa ravaamista ja uusia ihmissuhteita. Eräs luokkakaverini äiti sanoi
minulle lukiota aloitellessamme, että seuraavat kolme vuotta tulevat olemaan elämämme
parasta aikaa. Näin jälkeen päin ajatellen hänen sanojaan on helppo uskoa.
Lukion ensimmäinen luokka oli jännittävää aikaa. Uudet opiskelukaverit ja
opettajat, kurssitarjottimet ja yläasteesta poikkeava ilmapiiri toivat
opiskeluun uutta tuntua, vanhatkin tuttavuudet tuntuivat uudessa ympäristössä
erilaisilta. Kesti aikansa tottua vapauteen, joka lukiossa suotiin. Vapaus toi
luonnollisesti mukanaan myös lisää vastuuta omasta opiskelusta. Kevään
koittaessa oli vaikea uskoa selvinneensä siitä; lukion ensimmäisestä
luokasta.
Toinen luokka aloitettiin jo aivan eri tunnelmissa, ihmiset ja lukion salaperäisyydet
olivat jo tulleet tutuiksi. Syksyllä aloitettiin vanhojen tanssien
harjoitukset, jotka herättivät joka viikko suurta hilpeyttä. Vieläkään en
ole vakuuttunut tanssitaidoistamme, mutta naurua riitti. Abiturienttien lähdettyä
lukulomalle, karu totuus iski meidänkin kasvoillemme, ylioppilaskirjoitukset lähestyvät
kovaa vauhtia. Kesälomalle lähtiessä syksyn kirjoitukset piti olla jo selvillä.
Viime elokuussa palasimme kesälomalta lukioon viimeistä kertaa. Osa oli viettänyt
kesän kuukaudet valmistautumiseen syksyn kirjoituksia varten ja osa panosti
enemmänkin kesän viettoon. Lukuvuoden alettua ilmassa oli lopun tuntua, välillä
vahvempana ja välillä heikompana. Viimeinen syysloma lukiossa. Viimeinen
joulunäytelmä ja pikkujoulut. Ajatukset harhailivat jo aivan muilla mailla ja
tuleva oli kuumin puheen aihe. Seuraavan viikonlopun lisäksi kiinnostusta herätti
toisten tulevaisuudensuunnitelmat. Ystävänpäivänä vietimme penkkareita. Päätimme
yhteisen taipaleen Joutsan lukion luokissa kuka minkäkin näköisenä ja
illaksi suuntasimme Jyväskylän yöelämään. Muiden tuntemuksista en osaa
kertoa, mutta omasta mielestäni itse kirjoitustilanne ei ollut ahdistava. Oli
aika osoittaa 12-vuoden opintojen tulokset.
Lähtölaskenta elämään muodostui jonkinlaiseksi tunnuslauseeksi
abivuotenamme. Nyt se lähtölaskenta on päättynyt ja tulevaisuus odottaa meitä.
Osalla se on vielä täysin pimennossa, se saattaa pelottaa ja ajatus kaiken
tutun ja turvallisen jättämisestä kutkuttaa. Joillakin suunnitelmat ovat täysin
selvillä. Varmaa on kuitenkin se, että tulevaisuus on meille kaikille suuri
mahdollisuus. Se on mahdollisuus olla oma itsensä ja valita oma polkunsa.
Elämässä pitää olla abia lukee abipaidassamme. Viimeinen vuotemme täällä
Joutsan lukiossa on pitänyt sisällään koko tunteiden kirjon. Nauruntäytteisten
koulupäivien jälkeen haikeus saattoi iskeä, kun tajusi miten vähän aikaa näiden
opiskelutovereiden kanssa saa tosiasiassa viettää. Toiset ovat kokeneet järjetöntä
riemua ja toiset ovat ehkä saaneet pettyä ylioppilaskirjoitusten tuloksia
kuullessaan.
Sitä se abius on, elämää kirjavimmillaan.
Emme ehkä ole korvaamattomia Joutsan lukiolle, joka vuosi ovista astelee sisään
hermostunut joukko uusia ykkösluokkalaisia, mutta viimeiset kolme vuotta olemme
olleet korvaamattomia toisillemme. Jokainen meistä on vaikuttanut ryhmäämme
ja siihen millainen tunnelma siinä vallitsee.
Vaikka lukioaika käsittää vain murto-osan elämästämme, se ei varmasti tule
unohtumaan.
Nyt ovat käsillä viimeiset hetket Joutsan lukion opiskelijoina enkä voi muuta
kuin kiittää nöyrästi.
Kiitos opettajille, jotka ovat ohjanneet ja opastaneet meidät tähän
pisteeseen, jossa voimme painaa valkolakit ylpeinä päähämme.
Kiitos Koulumäen työntekijöille, jotka ovat tehneet arvokasta työtä hyväksemme.
Kiitos vanhoille ja vauvoille, yhteisistä hetkistä.
Ja ennen kaikkea, te uudet ylioppilaat. Olette tehneet lukiovuosistani
muistamisen arvoisia.
Kiitos.