Sivun loppuun
antenna2.gif (4053 bytes)Antenni- ja satelliittiverkon lähetysten dish3.gif (3760 bytes)
   vastaanotto

Järviradiolle on myönnettävä toimilupa Mikkeliin

Sivu päivitetty 02.01.2013

Olen Keijo Kurki eli taiteilijanimeltä Keijo Koo.  Seuraavassa on omakohtaisia vinkkejä ja  asennuskokemuksia vuosien varrelta täydennettynä kuvilla. Keskityn ilmateitse heikossa ja varjokuvaisessa kentässä tapahtuvaan analogiseen ja digitaaliseen terrestriaali- eli maanpäälliseen T ja toisaalta  satelliittiteitse S tapahtuvaan digitaaliseen TV-lähetyksen vastaanottoon, en kaapelilähetyksiin C.

Tästä pääset antenni-sivun tekijän Keijo Koon kotisivuille.

1.Maanpäällinen vastaanotto
  
Analoginen TV (lopetettu 31.8.07)
    Digi-TV

2.Satelliittivastaanotto
 
  Kiinteät peiliantennit
   Kääntömoottoripeiliantennit   

3.Liitteet
 
  Kuvia

   Linkkejä

1.Maanpäällinen vastaanotto

Digi-TV  

Digi-TV:n pysyvä kuva maanpäällisessä antenni- eli terrestiaalivastaanotossa saadaan jo paljon heikommassa kentässä kuin analogisilla laitteilla eli yli 35 dBuV:n jännitteillä, jopa eräillä laitteilla  30 dBuV:n antennijännitteellä. Passiiviantennin jännitetason on oltava yli 35 dBuV, joka on ohjeiden mukaan nostettava vahvistimella välille 47dBuV - 77dBuV antennirasiasta mitattuna. Yleensä TV:t joissa on molemmat virittimet, sekä ana että digi vaativat korkeamman jännitteen eli vähintään yli 35 dbuV.  Pelivaraa kelivaihteluja varten tarvitaan lisää vielä noin 6 dBuV. S/N-suhteen on syytä ylittää 27 dB:n raja vaikka jo joillekin laitteille riittää alempi.  Bittivirheiden määrän eli BER:n on oltava pienempi kuin 0,001, mieluummin alle 0,0001. Bittivirheitä kuvaavan MER:n arvo tulisi olla suurempi kuin 25 dB. Tämän saavuttamista edesauttaa vaihtamalla vanhat suurikohinaiset vahvistimet uusiin pienikohinaisiin vahvistimiin.  Antennijännitteen taso ei saisi kuitenkaan nousta  antennirasioissa yli 77 dbuV:n eikä laskea alle 47 dBuV:a. On siis käytettävä vaimennukseltaan oikean kokoista rasiaa, Digitaalinen kuva joko näkyy tai sitten ei ollenkaan. Tosin signaalin ollessa alarajoilla rajatilanteessa voi esiintyä mosaiikkimaista pikselöitymistä eli palikoitumista ja äänen kirskuntaa.  Haamukuvista päästään digi-vastaanotossa kokonaan eroon ja jopa hyödynnetään heijastumien synnyttämät kentät. Kanavanipun spektrin pitäisi olla mahdollisimman tasainen ja vaakasuora koko kyseisen kanavan 8 MHz:n alueella. Jos spektri on rösöinen, niin silloin heijastumat heikentävät ja vahvistavat osataajuuksia.  Kokemus kuitenkin näyttää, että antennin asennuspaikka joudutaan huonoissa olosuhteissa valitsemaan hyvinkin tarkasti ja tarvitaan suuri 100 elementtinen antenni  esimerkiksi Triax Unix 100 ja vähäkohinainen  2,0 dB vahvistin. Muuten osa kanavanipuista voi jäädä avautumatta etenkin ylimmillä kanavilla. Tällöin tarvitaan ehkä  erillisiä UHF-antenneja eri kanavanipuille. Tästä huolimatta jää Suomessa paikkoja joihin digi-kuvaa ei saada ilman satelliittivastaanottoa. 
Antennin voi yrittää myös viedä mäen päälle. Digi-lähetyksen vastaanotto voi myös onnistua suuntaamalla antenni voimakkaaseen heijastumaan esimerkiksi kalliosta, siis aivan muuhun kuin lähetysaseman suuntaan. 
Digisovittimia on herkkyydeltään hyviä ja huonoja. Tavalliset sovittimet  aukeavat noin 20 -25 dB:n C/N-suhteen arvolla. Herkille boxeille (esimerkiksi Handan, ei kiintolevyllinen malli) riittää antennijännitteen arvoksi  yli 20 dBuV ja antennitehon arvoksi  -84 dBmW. On muistettava, että eo. lukemat ovat sitten heikoimman sään vallitessa mitattuja arvoja ja hyvällä säällä lukemien pitää olla  noin 6  dBuV parempia.  Normaalisti digiboksit vaativat noin 25 - 28 dBuV:n jännitteen. Digitelevisiot tarvitsevat suuremman,  yleensä noin 30 dBuV - 40 dBuV:n jännitteen. Tietenkin antenni- ja vahvistinsysteemin pitää olla parhaimmassa kunnossa heikossa kentässä lähetystä vastaanotettaessa.  Monasti parannuskeinoksi riittää C/N-suhteen parantaminen ja bittivirheiden pienentäminen antennia suurentamalla ja uutta paikkaa hakemalla esimerkiksi antennia nostamalla ja vahvistimen kohinalukua pienentämällä. Bittivirheitä voi syntyä, jos yhden kanavan (sisältää kanavanipun) 8 MHz:n taajuuskaista ei ole vahvistukseltaan tasaisen laakea eli ei saa olla "olkapäitä". Tämän voi tarkistaa antennimittarin spektristä. Jos spektri ei ole tasainen, tällöin auttaa antennin siirto parempaan paikkaan. Mastovahvistimen pitää olla asennettuna mahdollisimman lähelle antennia eli lähes antenniin kiinni. Tietenkin käytössä pitää olla herkin digiboksi.  On lisäksi muistettava, että 100 m sankkaa lehtimetsää vaimentaa signaalijännitettä jopa 19 dBuV ja lehdettömänä 15 dBuV. Muita häiriötekijöitä on mm. kipinöivät kulkuneuvot (mopot, moottorikelkat) ja sähköpaimenet, jos paimenlangan liitokset on tehty huonosti ja ne rätisevät.   Häiriö näkyy kuvan pikselöitymisenä ja äänen kirskuntana tai sitten viimeisin kuva "jäädytetään" paikalleen eli kuva pysähtyy. Analogiapuolella mainitut häiriöt näkyvät vain kipinöintinä. 
Osa digilähetysten siirrettävästä bittivirrasta käytetään virheenkorjaukseen, jonka "koko" eli FEC voi vaihdella. Digita käyttää suhdetta 2/3 eli 1/3 on virheenkorjausbittejä. Samaten voidaan vaihdella symbolinopeuksia. Satelliittilähetyksissä käytetäänkin eri variaatioita.
Yksi syy häiriöihin on useamman lähettimen rajalla reuna-alueilla boksin automaattinen viritys, joka hakee väärän kanavanipun (yleensä numerojärjestyksessä). Tällöin viritys tulee hoitaa manuaalisesti kanavanippu kerrallaan. Esimerkiksi Philips, Finlux ja Siemens päivittävät itseään jatkuvasti päivässä eri kanavanippujen välillä ja siksi näitä laitteita ei voi käyttää useamman lähettimen raja-alueilla. Muissa laitteissa useamman lähettimen raja-alueilla on automaattinen päivitys poistettava käytöstä. Philipsissä, Finluxissa ja Siemensissä tämä ei siis onnistu.
Signaalin prosessoinnista johtuen digi-TV:n kuva tulee noin 4 sekuntia myöhässä verrattuna analogiseen. Samassa kanavanipussa voidaan lähettää 4 - 6 eri TV-ohjelmaa DVBT lähetyksissä, jolloin säästetään taajuuksia. Suomessa tähän käytetään kuvan  MPEG-2 pakkausta.  Uudemmalla MPEG4-pakkauksella nippuun mahtuu noin 12 normaalia kanavaa, jolloin käytetään DVBT2-standardia. HDTV-lähetyksen teräväpiirtokanavia mahtuu tällöin nippuun noin 5.  MPEG4 on  HDTV-käytössä myös satelliittilähetyksissä . Anvian Digitan antenniverkossa  olevissa teräpiirtolähetyksissä ja DNA:n VHF-alueella toimivissa  antenniverkon lähetyksissä käytetäänDVBT2-standardia. HD-lähetyksiin on myynnissä Full HD- taulutelevisioita, joissa on teräväpiirtoviritin sekä antenni että kaapeliverkkoon ja lisäksi perinteiset antenni ja kaapeliverkon ja analogiset virittimet. Katsottavaa kanavaa voi tallentaa USB-liitännän kautta ulkoiselle kovalevylle ja muistitikulle. Tallenteita ei voi kuitenkaan muistivälineiltä katsoa toisella laitteella. Vasta 32 " suuremmissa näytöissä on hyötyä HD-lähetyksistä. Taulutelevisioihin on tullut myös ns. Smart Tv, jolloin TV:llä voi katsoa nettilähetyksiä esimerkiksi YLE Areenaa  . 
Signaalin taso voidaan ilmoittaa joko antennijännitteen arvona dBuV:na eli desibelimikrovolttina tai tehona ns. PIN-arvona dBm:nä eli desibelimilliwattina.  Näiden yksiköiden välinen yhteys on 1 dBuV = -108,75 dBm. Täten esimerkiksi 50 dbuV = -58,75 dBm.
Maanpäällinen Digi-Tv-verkko kattaa  koko Suomeen tavoittaen noin 99,99 % väestöstä. Katvealueet on peitetty silloin suureksi osaksi täytelähettimillä. Loput  katveet, noin 500 taloutta, peitetään satelliittijakelulla. Analogiset lähetykset loppuivat 31.8.2007. Monissa täytelähettimissä ei ole kaikkia kanavanippuja.  A-kanavanipussa ovat YLE:n TV- ja radiokanavat. B-kanavanipussa puolestaan ovat MTV3:n ja Nelosen kanavat. Muissa nipuissa E, F ja G on maksullisia kaupallisia kanavia, joihin maksukortteja myyvät PlusTV. F ja G nipuissa lähetetään HD-kanavia.  DNA:n hallinnoimissa kanavanipuissa VHF-verkossa lähetetään teräväpiirtolähetyksiä. Lähetinasemakohtaiset peittoalueet antennin suuntausta ja kanavanumeroita varten  voit katsoa DNA:n peittokartasta.  YLE-HD näkyy ilmaisena ilman korttia ja  MTV3 HD vaatii tosin kortin parin euron kuukausimaksulla. Digitan verkossa UHF-taajuudella näkyy MTV3 HD. Nykyiset DVBT-standartinTV-toimiluvat päättyvät vuonna 2016, jolloin on tarkoitus siirtyä teräväpiirtolähetyksiin. Tämän jälkeenkin säilytettäisiin yksi DVBT-standartin perinteinen kanavanippu sisältäen puolen tusinaa peruskanavaa  mm. YLE TV1 ja TV2 ja FST5 ja MTV3 ja Nelonen, jolloin ei tarvisisi uusia digibokseja ja televisioita.
Maksukortin avulla  voidaan katsoa maksullisia kanavia. Salausjärjestelmänä on käytössä Conax. On siis olemassa kolmenlaisia digi-sovittimia: satelliittiteitse S-, maanpäälliseen T- ja kaapeliteitse C- tapahtuvaan digilähetykseen.  Kaikkiin lähetystapoihin sopivia yhdistelmälaitteita on jo markkinoilla. Canal Digital toimittaa uusille asiakkailleen yhdistelmäsovitinta Combo S+T eli terrestriaali(antenni)- ja satelliittikäyttöön ja HD-boksia tallentimella tai ilman.  Lyhyesti boksit voidaan jakaa esimerkiksi seuraaviin luokkiin. 1. perusboksit,  2. maksullisten kanavien katselemiseen tarkoitetut korttipaikalliset, (3. paluukanavan omaavat MHP-boksit, lähetykset lopetettu) ja 4. kiintolevyn sisältävät boksit ja 5. useamman virittimen boksit.  YLE lopetti MHP-lähetykset joulukuussa 2007. Kuluttajaviraston sivuilta saat täydellisen digisovittimien luettelon ja sivuilta löydät myös digi-TV.n osto-oppaan. Tietoa digisovittimista saa myös Digitv:n sivuilta. Digitelevisioita on saatavilla yhdellä tai useammalla digivirittimellä. Ns. hybriditelevisiossa voi olla myös molemmat antenni T- ja kaapeli C-virittimet sekä DBT ja DVBT2-lähetyksiin eli yhteensä 5 viritintä. Televisiossa voi olla myös sisäinen kiintolevy tallennusta varten tai USB-liitäntä ulkoiseen tallennukseen.
Digisovittimissa on ollut paljon ohjelmistovirheitä esim. kuva lukittuu tai sekoaa, jolloin ainut keino on sammuttaa ja käynnistää uudelleen sovitin tai digi-Tv. Tekstitysongelmat DVB-tekstityksessä Ylen kanavilla ovat vaivanneet myös monia digisovittimia. Suurimpina ongelmina laitepuolella ovat olleet tekstitysongelmat,  digisovittimien päivitettävyys ohjelmallisesti, sovittimien epäherkkyys ja vääräntyyppinen digiboksi, T- tai C-malli.  YLE käyttää ns. dvb-tekstitystä kuvan rinnalla, jossa on mahdollista katsojan valita tulevaisuudessa eri tekstityskieli tai ei ollenkaan tekstitystä. Tämä on ollut käytössä digitaalisissa satelliittivirittimissä. MTV3 ja Nelonen taas "polttavat" tekstin kuvaan mukaan.  Osa laitteiden ohjelmistosta voidaan päivittää suoraan lähetyksen mukana tulevasta signaalista , osa tietokoneen RS-232 tai USB- portin kautta ja osaa  ei voi päivittää ollenkaan.  Katso päivitettävat digisovittimet ja päivitysaika YLE:n teksti-TV:n sivulta tai digitv:n nettisivuilta. Valitettavasti Digitan korkeiden kiskurimaisten päivityshintojen takia päivityksiä ilmateitse ei ole nykyisin saatavissa ja kuluttajat kärsivät. Ongelmatilanteissa  Digitan DigiTV Info (Siitonen ja Kuivalainen) vastaa digitaalista televisiota koskeviin kysymyksiin. Kuluttajat voivat esittää kysymyksiä koko maassa soittamalla numeroon 0204117676 tai lähettämällä kysymykset sähköpostitse osoitteeseen info@digita.fi. Laitekohtaisen neuvonnan hoitavat laitteiden myyjät. Jos sovitin jumittuu, eräs keino korjata tilanne on irrottaa laite sähköverkosta ja laittaa se parin minuutin jälkeen uudelleen verkkoon tai suorittaa tehdasasetusten palautus. 
YLE:n kaikki kanavat ovat saatavissa satelliitista Canal Digitalin kautta katvealueilla 50 euron hintaisella boksilla ja lautaspaketilla. Mukana tulee pysyvästi ilmainen katselukortti näille kanaville. MTV3, Nelonen, SUBTV ja JIM  kanavista joutuu maksamaan. Satelliittilähetyksellä hoidetaan jakelu Canal Digitalin toimesta katvealueille noin 1700 taloudelle. Muualla Suomessa digilähetykset näkyvät maanpäällisessä verkossa päälähettimien ja  täytelähettimien kautta. 
Teräväpiirto- eli HD-kuva on viisi kertaa tarkempi nykyiseen verrattuna. Teräväpiirtolähetyksissä tarvitaan FULL HD (tai HD READY) televisio sisäisellä teräväpiirtovirittimellä tai ulkoisella teräväpiirtodigiboksilla, jotka vaativat MPEG4 DVBT2-standartia käyttävän digitelevision tai ulkoisen digivirittimen. Teräväpiirtovirittimellä varustettuja televisioita on jo paljon markkinoilla. Kaapeliverkkoon soveltuvia MPEG4-televisioita ja bokseja on ollut saatavilla jo paljon pitemmän aikaa. Teräväpiirtolaitteissa käytetään kortille linkitettyä sovitinta, jolloin maksukanavat näkyvät valitettavasti vain kyseisellä kortti-moduliyhdistelmällä. HD-boksiin tai moduliin kerran linkitettyä korttia voi katsoa vain kyseisellä linkityksellä, jolloin valitettavasti
ei voi vaihtaa esimerkiksi  DNA:n HD (käyttää CI+ -modulia) tai tavallista PlusTV:n (käyttää CI -modulia) korttia keskenään. Erittäin huono tilanne!!!!!
Maanpäälliset teräväpiirtolähetykset alkoivat vuonna 2011. DNA käyttää VHF-taajuutta ja matkapuhelinmastojaan ja  Digita UHF-taajuutta.  Digitan verkossa näkyy kortin avulla vain kanava MTV3 HD. DNA:n verkossa näkyvät YLE HD ilman korttia ja MTV3 HD kortilla parin euron kuukausimaksulla. DNA:n osalta joudutaan asentaman ja suuntaamaan uudet VHF-antennit. Katso DNA HDTV-näkyvyysalueet. Ajankohta, jolloin Suomi siirtyy kokonaan maanpäällisiin teräväpiirtolähetyksiin on luultavasti vuosi 2016. Tällöinkin suunnitellaan jätettävän yksi nippu toimimaan vanhalla systeemillä, johon kuuluisivat YLE1, YLE2, YLE FST5, MTV3 ja Nelonen.
TV Viihde lopetti HD-lähetykset Digitan UHF-verkossa keväällä 2012.

Ajankohtaista ja tulevaa teräväpiirtotietoa saat Satelliitti- ja antenniliiton SANT ry:n julkaisemasta pientalon antennioppaasta.

Katso alla olevia  maanpäälliseen vastaanottoon liittyviä kuvia.  Viemällä hiiren kuvan päälle saat Internet Explorer-selaimella tarkempaa tietoa kuvista.

Analoginen TV (lähetykset lopetettu 31.8.2007)
Osa alla olevista analogisen TV:n ohjeista pätee sovellettuna edelleen myös digitaalisessa lähetysverkossa. Digiverkossa heijastukset ovat hyödyllisiä päinvastoin kuin analogisessa.
Maanpäällisessä vastaanotossa huono kentän taso ilmenee kohinana eli kuvan rakeisuus ja suttuisuus lisääntyy sitä enemmän mitä alhaisempi antennijännite saadaan antennista. Tämän eliminoimiseksi on valittava kanavalle tai kanaville sopiva mahdollisimman suuritehoinen ja vahvistuskäyrältään mahdollisimman tasainen ja vahvistukseltaan suuri noin 17 dB:n UHF-antenni, joka omaa  hyvän etu-takasuhteen noin 30 dB ja  jolla on myös mahdollisimman pienet sivusäteilykeilat. Antennina voi olla esimerkiksi  Triax Unix 100.  VHF-alueella voi käyttää esimerkiksi Hircshmanin siroa ja kevyttä 12 dB:n kanavakohtaista antennia. Laajakaistaiset yhdistelmäantennit eivät kelpaa heikossa kentässä.  Antenni on asennettava  parhaimpaan   kentän kohtaan signaalin taso maksimoiden ja varjokuvat minimoiden. Se voi joskus olla hyvinkin matalalla, yleensä kuitenkin mahdollisimman korkealla ja maksimit muutaman metrin välein. Joissakin tilanteissa voi joutua käyttämään useita eri antenneja eri kanaville myös UHf-alueella . Antennit voi joutua asentamaan myös eri mastoihin. Jos tämäkään ei vielä riitä, voidaan ääritapauksessa antenneja kerrostaa yhdistämällä täsmälleen samanlaiseen, yhtä vahvaan ja parhaaseen kenttään täsmälleen yhtä pitkillä johtimilla kaksi tai neljä antennia, jolloin saadaan teoriassa 3,0 db tai 6,0 dB lisää vahvistusta itse antenneista. Tietenkin kompaineri eli käänteinen jako pienentää tasoa noin 0,3 db. Alilähettimen alueella joudutaan UHF-kanavilla, joskus käyttämään valmiita kerrosantenneja  joiden vahvistus on "vain"12 dB. Syynä on kentän hyvin terävä muuttuminen eri kanavilla eri korkeuksilla ja yhteistä kohtaa antennille neljää kanavaa varten voi olla muuten hyvin vaikea löytää. Verkon häviöiden eliminoimiseksi on käytettävä pienikohinaisia, esimerkiksi alle 2,0 dB:n  mastovahvistimia tietenkin mahdollisimman lähellä antennia ja tarpeen vaatiessa sitten lisäten linjavahvistimia, jos yhden vahvistimen vahvistus esimerkiksi 32 dB ei riitä,  jotta taloverkossa jokaisessa antennirasiassa säilyy oikea 60 - 80 dB:n taso. Näin pyritään saamaan mahdollisimman hyvä,  esimerkiksi yli 58 dB:n kohinaetäisyys signaalille. Tyydyttävä kuva saadaan jo 43 dB:n , lähes kohinaton yli 53 dB:n ja digikuvaa lähestyvä kuvan laatu yli 70 dB:n antennijännitteellä, kun käytössä on pienikohinaiset vahvistimet. Yksittäisen kanavan lisäämisessä verkkoon uudella antennilla joudutaan käyttämään esimerkiksi kanakohtaista vahvistinta tai suodinta. Eräissä tilanteissa joudutaan poistamaan ei toivottu kanava loukulla.

Analogisissa TV-lähetyksissä vaivaavat varjo- eli haamukuvat ovat kaikkein hankalin tilanne. Niistä on vaikea päästä pahimmissa tapauksissa eroon edes antennin paikkaa muuttamalla. Haamukuvia voi tulla niin paljon heijastumien seurauksena vieri viereen, että kuva muuttuu suttuiseksi ja teksti  kelvottomaksi lukea. Pahiten varjokuvia syntyy kohtuullisen voimakkaassa kentässä hyvin mäkisessä maastossa ja usein järven "väärällä" rannalla asemaan nähden, jolloin signaali heijastuu mäkien rinteistä  jopa kymmeniä kertoja. Ainut keino päästä näistä eroon on yrittää ottaa vastaan jotain kaukaisempaa ja heikompaa asemaa, jolla ei synny tällöin heijastumia. Toinen vaihtoehto on viedä antennit mäen päälle jopa satojen metrien päähän ja käyttää  lisävahvistimia kaapelihäviöiden voittamiseen. Tämä on myös hyvä vaihtoehto heikon antennijännitteen tapauksessa.  Varjokuvat voidaan hyödyntää digitaalilähetyksissä, jolloin on tarve saada vain tarpeeksi korkea signaalitaso, jotta ei tapahtuisi kuvan pikselöitymistä ja äänen kirskuntaa. 

Laajakaistaisissa antennivahvistimissa, joissa on oma sisään meno VHF:lle, UHF:lle ja ULAlle, voi syntyä lähinnä ULA-taajuuden harmonisina häiriöinä  kuvaa sekoittavaa kiusallista rasteria TV-kuvaan.  Kuva voi olla jopa katselukelvoton. Tällöin on käytettävä omaa vahvistinta Ulalle ja yhdistettävä TV- ja Ula-signaalit vasta vahvistimen jälkeen samaan kaapeliin. Joskus suotimella voi loukuttaa pois häiritsevän taajuuden.  YLE:n ULA-lähetysten ja kaupallisten ULA-lähetysten erilaisella polarisaatiotasolla tapahtuvaan  vastaanottoon yhdellä antennilla on paras vahvassa kentässä ns. Zigma-antenni. Heikossa kentässä ULA-lähetyksiä voi ottaa vastaan suuntaavalla 8 dB:n antennilla. Kuvaan voi syntyä rasteria, jos jonkun kanavan taso esimerkiksi ULA, on liian korkea eli tasot pitäisi säätää lähes samaksi kaikilla kanavilla vaimentamalla tai lisäämällä vahvistusta.

2.Satelliittidigitv:n vastaanotto

Satelliiteista on saatavissa maksullisia kanavia Suomessa Canal Digitalilta ja Viasatilta.  Canal Digital käyttää salaukseen Conaxia ja Viasat   VideoGuardia eli NDS:ää, ei siis enää Viaccesia. Piraattikorttien käytön estämiseksi Viasat ja Canal Digital on siirtynyt systeemiin, missä kortti on laitekohtainen eli kortti ja laite paritetaan  eli linkitetään. Tällöin kortti toimii vain yhdessä laitteessa kerrallaan. Jos joutuu käyttämään toista satelliittivastaanotinta, niin kortin vaihto on tehtävä joko soittamalla asiakaspalveluun (Viasat)  tai tallentamalla korttiin useamman laitteen sarjanumerot (Canal Digital).  Systeemi toimii vain tietyillä operaattorin hyväksymillä laitemerkeillä, joiden luettelon saat Viasatin ja Canal Digitalin kotisivuilta.  Uudistuksen jälkeen piraattikorttien käyttö loppuu. Fintoto lähettää TOTOLINE TOTO-TV:tä suorana raviradoilta ns. single channel-lähetyksenä eli kanavanipussa on vain yksi kanava. 
Canal Digital ja Viasat lähettävät yhä enenevässä määrin teräväpiirtolähetyksiä. Tällöin tarvitaan teräväpiirto (MPEG-4 pakkauksella varustettu) digiviritin, ja näillä bokseilla ei voi katsoa enää muita satelliitteja Kummallakin operaattorilla on omat laitteet ja eri salaukset Conax ja Viacces, joilla ei yleensä voi katsoa muita ilmaisia satelliitteja.

Kiinteät peiliantennit

Satelliittivastaanotossa heikko signaali ilmenee analogisella signaalilla tietenkin kohinaisempana kuvana, mutta myös ns. impulssikohinana eli säkenöivinä pisteinä. Digitaalilähetyksessä signaalin alhaisuus tulee vastaan mosaiikkimaisina ruutuina eli kuvan pikselöitymisenä ja äänen pätkimisenä ja sitten kuvan ja äänen katoamisena. Muuten kuva on hyvä koko ajan riippuen tietenkin siitä onko yhden transponderin kaistaa jaettu neljälle vai jopa 11 kanavalle, jolloin viimemainitussa tapauksessa kuva on jo VHS-vidokuvan kaltainen suttuinen ja epätarkka. Satelliittivastaanotossa paraboliantenni eli  lautasantenni voidaan suunnata suoraan yhteen satelliittiin. Tällöin on suositeltavaa käyttää tarpeeksi suurta eli korkeussuunnassa vähintään 85 cm:n ( 39 dB:n) ja pinnaltaan tarkasti muotoiltua peiliä ja pienikohinaista jopa 0,3 dB:n taajuusmuunninta ja alle 30 metristä paraslaatuista antennikaapelia, jonka vaimennus on mahdollisimman pieni esimerkiksi alle 20 dB 100 metrillä. Pitkän kaapelin tapauksessa voidaan käyttää linjavahvistinta. Peiliantennin koko riippuu tietenkin satelliitin footprintistä eli keilasta maan päällä. Tarvittavan peilikoon voit katsoa täältä tai täältä.  Otettaessa lähetyksiä vastaan useammasta satelliitista voidaan käyttää jokaista satelliittia varten omaa lautasantennia tai sitten tarpeeksi suuren lautaspeilin eli noin 40 dB:n vahvistuksisen lautasen kanssa sivusyöttöä.   Tällöin pääkiila voi olla suunnattu suoraan toiseen satelliittiin ja sivukeilalla saadaan toisesta satelliitista hieman heikompi  signaali. Jos signaalitaso ei riitä sivusyötössä,  voidaan lautasantenni suunnata satelliittien väliin, jolloin kummastakin satelliitista saadaan vain hivenen heikompi signaali. Eräs mahdollisuus on käyttää moottoroitua kääntyvää antennia, jota systeemiä Nokia kutsui omissa laitteissaan SatScaniksi. Yleisempi moottorityyppi on kuitenkin DiSEqC 1.2 standardia totteleva ns. DiSEqC-moottori. Taajuusmuuntimien asennuksessa on otettava huomioon eri satelliiteille ominainen  maantieteellisestä paikasta johtuva mikroaaltopään kallistus esimerkiksi 13 astetta. Tämä on erityisen tärkeä etenkin hyvin pienillä symbolinopeuksilla esimerkiksi 4000 MSps. Peiliantennin kokoon vaikuttaa myös virhekorjauksen FEC:n arvo onko se esimerkiksi 7/8 tai vain 2/3 eli miten paljon varataan kaistaa kadonneiden bittien  korjaukseen. Tietenkään satelliitin ja peiliantennin välissä ei saa olla risun risua ja vesisade ja taajuusmuuntimen syöttötorven päälle kertyvä lumi heikentää signaalin tasoa.  Lautasantennin suuntausta helpottamaan saat kompassi ym. lukemia DishPointerin sivuilta.

Kääntömoottorilla varustetut peiliantennit


Kääntömoottorilla varustetut satelliittiantennit suunnataan johonkin referenssisatelliittiin, riippuen satelliittivirittimen ohjelmistosta. DiSeq-ohjauksella varustettujen virittimien suuntaus hoidetaan nykyään yleensä HotBirdin avulla. Käännettäessä moottoria virittimen ohjauksella esimerkiksi Joutsassa 14,8 astetta länteen osoittaa moottorin runko suoraan etelään. Moottorin pystykallistuskulma asetetaan leveyspiirin mukaan esimerkiksi Joutsassa 61,75 asteeseen. Edellä mainitut säädöt kannatta tehdä sisällä virittimen lähellä. Tämän jälkeen viedään  koko antenni moottoreineen ulos katolle ja suunnataan pyörittämällä moottoria lautasineen mastossa ja pystykallistus asetetaan lautasen säädöistä hakien signaalivoimakkuusmittarilla suurin mahdollinen arvo  HotBird-satelliitista. Tämän jälkeen pitäisi HotBirdin näkyä.  Virittimeen lasketut muiden satelliittien suunnat kuten Thor, Sirius ja Astra hienosäädetään tarvittaessa virittimellä parhaaseen arvoonsa. Jos referenssisatelliittina on Astra, kuten Nokian SatScan-moottoreilla erona on vain moottorin kääntö virittimellä  Joutsassa 7 astetta länteen 14,8 asemesta, jolloin moottorin runko osoittaa etelään
Joutsaan annetut arvot esimerkiksi 14,8 ovat laskettavissa karkeasti likiarvona seuraavasti: pituuspiiri - satelliitin sijainti päiväntasaajalla.  Tarkka laskukaava löytyy täältä. Esimerkkinä tässä voi laskea satelliitille HotBird arvon: 27 - 13 = 14,8 = 15 Joutsassa.  Kompassilla katsottaessa suunta olisi 180 + 15 - 9 = 186 astetta, missä 9 astetta on neulaluvun korjaus Joutsassa. Satelliittien asemat päiväntasaajalla 36000 km:n korkeudessa ovat: Astra2 28E, Astra1 19E, HotBird 13E, Sirius 5E ja Thor 1W. Lisää tietoa ja tarvikkeita löytyy mm. Nokian, Laatuantennin ja Finnsatin sivuilta. Lautasantennin suuntausta helpottamaan saat kompassi ym. lukemia DishPointerin sivuilta.
Kääntömoottorin vaihtoehtoina on esimerkiksi eo. neljään satelliittiin kahden eri satelliittiantennin käyttö  käyttö kummassakin sivusyöttö eli yhteensä neljä taajuusmuunninta ja DiSeq-kytkin neljällä tulolla. Toinen vaihtoehto kääntömoottorille on Multifocus-antenni  neljälle tai Multibeam-antenni jopa kymmenelle satelliitille.
Käyttämällä DiSEqC 1.2-ohjausta voidaan käskyttää antennimastoon kiinnitettyä kääntömoottoria, jolloinvain vapaa horisontti rajoittaa katsottavien satelliittienmäärää. Aiemmat DiSEqC-versiot 1.1 riitti  16 eri  ja 1.0  4 eri mikropään ja satelliitin katsomiseen. 
DiSEqC 1.2:lla satelliitteja haetaan käsin. uusin versio DiSEqC 1.3 hoitaa asian automaattisesti haluttua satelliittia kohti (TM 19/2010 s.107). Siinä suunnataan kääntömoottorin runko etelään ja syötetään USALS-valikoihin katsomispaikan  paikkakoordinaatit. Sitten moottori hakee suunnan esimerkiksi Astra 1:een ja suunnataan tarkasti ja kiristetään lautanen tarkasti Astra 1:een. Tämän jälkeen esiohjelmoiduista satelliteista valitaan ja annetaan laitteiston hakea kanavia.
Netissä olevaa Dishpointer-ohjelmaa voi käyttää suuntaamiseen, joka antaa sekä maantieteellisen että magneettisen kompassisuunnan ja korotuskulman. Apuna suuntaamisessa voi käyttää myös aurinkoa ja Kempin tekemää aurinkotaulukkoa.
Suomessa kiinnostavimmat satelliitit ovat yllämainitut Thor 1 W (Canal Digital), Sirius  5 E (Viasat), Hotbird 13 E, Astra1   19 E ja Astra2  28 E.  Kolmessa viimemainitussa on sadoittain vapaita kanavia. Astra 1:ssa on paljon saksalaisia (Eurosport) ja Astra 2:ssa englanninkielisiä vapaita kanavia. Vapaiden kanavien joukossa on myös paljon teräväpiirto eli HD-kanavia. 

Kuvia

Katso alla olevia kuvia eri tapauksista. Viemällä hiiren kuvan päälle saat tarkempaa tietoa kuvista.

antenna2.gif (4053 bytes) Erillisiä antenneja eri kanaville vahvistimineen ja lautanen Astraan 4 erillistä antennia yhdistetty yhtä UHF-kanavaa varten Neljä antennia täsmälleen samanlaisessa kentässä (hyöty 5,6 db) Antennien kerrostaminen, molemmat antennit täsmälleen samanlaisessa kentässä (hyöty 2,7 dB) 4 antennin kerrostaminen lisää 9 dBuV antennin vahvistusta 5,7 dBuV:lla Katoavien digikanavien haku suuremmalla ja korkeammalla antennilla Kaksi 9 dB:n antennia T-liittimellä saatu 11,5 dB:n vahvistus Järviradiolle 4 antennin kerrostaminen lisää 9 dBuV antennin vahvistusta 5,7 dBuV:lla Lautasantenni Thoriin ja Siriukseen Lautasantenni Eutelsatiin Pääkeila Thoriin ja sivusyöttö Siriukseen Pääkeila Astraan ja sivusyöttö Eutelsatiin Suuntaus Eutelsatin ja Astran väliin, sivusyöttö molempiin Suuntaus Astraan Suuntaus Thoriin ja sivusyöttönä mahdollisuus Siriuksen Suuntaus sivusyötöllä Astraan ja Hot Birdiin Suuntaus Astraan (puiden välistä vapaa keila) Suuntaus Thoriin ja Siriukseen Suuntaus Astraan ja Hot Birdiin Suuntaus Astraan Suuntaus Thoriin Vasen peili suunnattu Astraan  ja Hot  Birdiin  ja oikea Thoriin Suuntaus Thoriin Vahvistimia ja suotimia lisäämällä syntynyt systeemi Vahvistimia ja suotimia lisäämällä täydennetty systeemi Suuntaus Siriukseen ja Astraan Suuntaus sivusyötöllä Thoriin ja Siriukseen Lautanen kääntömoottorilla HH120  DiSeq 1.2 -ohjauksella, referenssisatelliitti HotBird Nokian SatScan-moottori ja 1 metrin lautanen, referenssisatelliitti Astra Suuntaus Thoriin Pääsuunta Astraan, sivusyöttö HotBirdiin Suuntaus Astraan ja Hotbirdiin Suuntaus Thoriin Lautasantennit Astraan ja Hotbirdiin Herkin ja selektiivisin autostereo Pioneer P3500MP Järviradion kuunteluun  dish3.gif (3760 bytes) 

Linkkejä antenneita ja antennitarvikkeita sisältäville sivuille:
Digita  |  www.digitv.fi  |  Canal Digital  |  Viasat   |  Finnsat  |  Laatuantenni   Triax   |  Satcodx |  LyngSat | Telenor  |
  Ses-Sirius  |  Smw  |      Nokia  | 
Finlux   | Antennitarvikkeita1 |   Antennitarvikkeita2  Antennitarvikkeita3  |  Mediamonitori  | Dishpointer  | Kemppi 


Keijo Koon kotisivulle
Sähköposti:  keijo.kurki ät joutsa.fi

Sivu päivitetty 05.09.2013  Ilmainen www-laskuri  vierailijaa 28.10.02 jälkeen  
Sivun alkuun