Surffailusi on tuonut sinut minun aallolleni. Elämäni tapahtumat eivät ole niin myrskyisiä, että lennät laudaltasi, joten kannataa sukeltaa syvemmälle...
Nimeni on Elina Eija Iikkanen ja synnyin 18. maaliskuuta 1981 luonnonkauniiseen kylään, Luhankaan. Tämä pieni, alle tuhannen asukkaan kunta sijaitsee Keski-Suomessa, Päijänteen rannalla. Olen koko pienen ikäni asunut Luhangassa ja siellä käynyt ala-asteen, mutta yläasteen kävin naapurikunnassa Joutsassa ja parhaillaan opiskelen Joutsan lukiossa toisella vuosiluokalla, eli olen abi vuonna 2000!
Luonteeltani taidan olla aito Kalat; iloinen ihminen, tunteellinen ja herkkä persoona, nautin kaikesta kauniista, taiteellisesta, ja rakastan seikkailua(?)... Pidän ystävieni seurasta, mutta yksinoleilukaan ei ahdista.
Miltä näytän? Tässä yksi viime kesänä ('98) otettu kuva minusta. Berliinin aurinko (ja moottoritie) lämmittää ihanasti heinä-elokuun vaihteessa. Kaupunkihellettä parhaimmillaan.
![]()
Minulla on vaaleat pitkät suorat hiukset ja siniharmaat silmät. Nenän päällä on pari pientä pisamaa. Olen n. 165 cm pitkä ja kengännumero on 39. Muut mitat ovat sensuroituja... Paras tuntomerkkini on varmaankin iso hymy, ainakin kaverit sanoo niin!
Harrastuksia löytyy... Uiminen on ollut kivaa niin kauan kuin muistan. Pienenä kävin uimakoulua ja sain uimakandidaatin arvon suoritettua, uin myös muutamia pieniä matkoja. Mainittakoon muista vesiharrastusten kokeiluista surffilaudalla heiluminen ja kanootilla melominen Päijänteen myrskyisissä aalloissa ja kalliorannoissa. Nämä kaksi kokeiluharrastusta oli erään kesäleirin hauskuudet! Jäivät vain niin hyvin mieleen, että kokeilisin niitä mielelläni uudestaan!
Pianoa olen soitellut jo jonkin aikaa. Olin viiden vanha, kun aloitin pianotunnit kansalaisopistossa ja olen käynyt siellä suht' säännöllisesti. Mitään tutkintoja ei ole tullut suoritettua (vielä), mutta muutama pianovihko on tullut pimputettua. Joskus ala-asteella soitin muutamia lauluja joulujuhlissa ja perinteisesti keväällä olen soittanut Luhangan vanhusten iloksi muiden kansalaisopiston pianon- ja viulunsoittajien kanssa. Muut ns. esiinyymiset on ollut lähinnä perhejuhlissa.
Jämsässä, Himoksella otin ensimmäiset vauhdit laskettelumäessä. Olin silloin myös viitisen vuotta, joten ikä ei painanut rinteessä. Suomen laskettelurinteistä parhaimmat löytyy pohjoisesta. Olen käynyt lapissa jokaisena vuodenaikana, ja sen verran on lappimoskiitto puraissut, että ne elämysmatkailut eivät jää niihin kertoihin. Lappi ja sen upea luonto kutsuu edelleen!
Muita harrastuksiani ovat mm. piirtäminen/maalaaminen (vesiväreillä), ompelu, pyöräily, sähly, musiikki, ... ym. ym. Niitä riittää, jos vain aina aika riittäisi. Opiskelu ja kaverit (+) vie luonnollisesti huomattavan osan ajastani.
Musiikkimaustani... Kuuntelen lähes kaikenlaista, herkästä klassisesta rankahkoon heviin. No, tuo kevyempi puoli on kuitenkin enemmän korvia hivelevää. Ääripäitten väliltä löytyy kivaa USA-, britti-, suomipoppista ja ehkä hivenen teknoakin.
Matkailua...
Tähän astiset ulkomaanmatkani ovat Saksasta Saksaan. Siinä välillä olen reissannut naapurimaissa ja Välimeren rannoilla.
Niin, ensin olin Saksassa, jossain Oldensburgissa tai vastaavassa. En muista tarkalleen...olin silloin neljä (tai viisi ), olin perheeni kanssa käymässä tuttavaperheen luona. Muistan matkasta karkkikaupan, todella ISOT norsut ja sukelluksen uima-altaaseen. Ne olivat parasta, mitä sillä reissulla tapahtui!
Ysiluokalla (kevät 1996) tein kavereiden kanssa luokkaretken Viroon, (Tarttoon ja Tallinnaan). Tutustuimme ystävyyskoulun oppilaisiin mm. pelaamalla koripalloa (pojat)ja kannustamalla (tytöt)... Toiset vei voiton, ja syy siihen lienee meidän "matkarasitus"...
Sitten olikin aika aurinkolomaan samana kesänä ('96). Lähdin serkkutyttöni ja tätini kanssa viikon lomalle Rodokselle. Aurinkoa, hiekkarantoja, kreikkalaista ruokaa, upeita maisemia, historiaa, kaikkea mitä lähdettiin hakemaan!
Eräs Ruotsin matkoistani oli kaksiviikkoinen leiri Orustin-saarella, mikä oli '96 kesän lopulla. Kansainvälisyyttä, puuhailua(?), mielenkiintoisia sapuskoita, aurinkoa, sadetta, tuttavuuksia... Kaikkea kivaa mahdollista!
Ja ( luultavasti ) Guinnes-ennätys letkajenkassa!Seuraavana vuonna ('97) iski kaipuu takaisin paahtavaan kuumuuteen ja turkoosinsinisen meren rannalle, nauttimaan täysin erilaisesta luonnosta, ihmisistä, musiikista, yöelämästä, ruoasta, kielestä (den katalaveno...tai jotain?). Kaikesta mitä maa päällään kantaa! Välimeren saarista Kypros oli tällä kertaa testattavana, ja voin suositella!
Kesällä 1998 jo pieneksi perinteeksi kehittyneen tavan mukaan pakkasin uikkarit, aurinkovoiteet ja shortsit matkalaukkuun. Kreeta odotti!!! Matka oli suurimmaksi osaksi auringon palvomista, toisaalta taas rankkaa vaeltamista. Kreetalle asti kun oli lennetty, niin täytyihän sitä Samarian rotkoa päästä lähempää katsomaan. Eli toisin sanoen: ensin bussilla serpentiinitietä ylös, ja kävellen jyrkkiä, mutkikkaita ja kapeita polkuja alas. Reitin pituus oli n. 18 kilometriä ja lämmintä nelisenkymmentä astetta, joten lenkkarit ja vesipullo osottautuivat parhaimmiksi kavereiksi!
Linkkejä:
Joutsan lukio
Lonely Planet
Alta Vista -hakupalvelu
Mikäli haluat jättää minulle tekstiä, se käy kätevästi sähköpostini kautta!