Sankarihautajaiset Joutsan kirkossa

"Ei sitä kyllä tiedä mikä kirje on viimeinen"

Joulukuun alussa 1939 Eino Järvilä odotti edelleen siirtoa rintamalle.

11.12.39

Terve Siiri.

Olen vielä täällä vanhassa paikassa, mutta sitä ei tiedä kuinka kauan, voi olla lähtö hyvinkin lähellä, mutta sillä nyt kirjoitan, kun minulla pitäisi olla siellä suksirasvoja, niin laittaisit ne kenttäpostissa tänne. En kyllä tiedä missä ne siellä ovat, mutta koita etsiä, ne on kenkälaatikossa, joko liiterissä tai aitassa, jossain tapauksessa sänkyni alla. Jos on puolityhjiä purkkia, niin yhdistele ja vallankin ne karkean kelin purkit.

Sano Isonkiven nuorelle Akselille terveisiä hänen Voikkaan tuttavaltaan Vihtori Siltaselta, hän on samassa kämpässä kuin minäkin ja sano myös minulta terveisiä koko Isonkiven väelle. Sitten jos näjet Piilolan poika Oton, niin saisit maksaa hänelle minun särkemäni rammarin levyt, en kyllä tainnu särkeä kuin yhden levyn siellä Kinkosen talkoossa, tai jos hän haluais ottaa jonkun minun levyistäni. Eipähän Otto ota niistä mitään, mutta koita työntään joku niistä minun levyistäni.

Muille ei muistaakseni ole velkoja ja jos onkin niin kylläpähän ne anteeksi minun kohdaltani jäävät. Sillä se on kai liian suoraan sanottu, kun sanon, että melkeen varma on että en Ruokorannalle voi enään koskaan saapua, mutta niin kuin sanon ei se ole vielä kirkossa kuulutettu. Sodassa kuolee, jos jää eloonkin.

Luulen ettemme ole viikkoa kauemmin täällä. Ryssä ei ole lentopommituksia sen koommin tehnyt. Pyymäen Väinölle en ole vielä kirjoittanut, mutta en vieläkään kirjoita, ei viitsi. Onko siellä näkynyt yhtään ryssän konetta?

En tarvii sukkia eikä käsineitä, sillä minulla on ehjät sukat ja käsineet. En oikeastaan muista tarviivani mitään, taskuase olis hyvä, mutta sitä ei saa mistään, voin kyllä saada sitten kun kuumaan paikkaan joutuu.

On häpeä sanoa etten ole vielä tiennyt sodasta mitään, mutta kylläpähän siellä vielä kerkiää hosua. Nyt on pyhäilta kun tätä kirjoitan. Tulin nytkin vaan iltalomalta, katselin asemalla kun Karjalan tytöt lauloivat kun evakuoimisjuna lähti kohti pohjolaa, "Kansa vaino Suomeamme". Kaunista kuunnella, oikeen puistatti kun lauloivat kauniisti.

Niin kuin sanon lähdemme kohta, luulen niin. Näyttää siltä. No niin näkemiin kuulemiin vaan, kirjoitan kun sattuu ja vaikka mistä, ei sitä kyllä tiedä mikä kirje on viimeinen.

Eino

Nyt on 12. päivän ilta ja ei mitään erikoista. Ei se paketti voi tänne keritä, mutta laita kuitenkin.