Sankarihautajaiset Joutsan kirkossa

Laatokan pohjoispuolella

Useimmista joutsalaisista poiketen Eino Järvilä joutui Laatokan pohjoispuolelle. Kirjeessään hän kertoo ensivaikutelmia sodasta.

21.12.39

Terve Siiri

Nyt on aamupäivä klo 11 aikoja, aurinko paistaa lämpimästi, vaikka pakkasta on kai 25 astetta. Ryssää se koittelee, jos on kylmä täälläkin, mutta ei se meille suuria voi, kun on sisämajoitus. Kirjoitan vähän tästä retkestäni, siitä 13. päivästä lähtien kun olinpaikastamme läksimme.

Ensiksi jytkyttelimme junalla ja saavuimme siihen paikkaan jossa isä oli ennen ollut töissä. Siinä olimme yön ja aamulla kävimme katsomassa ryssäläisiä vankeja joita oli aika paljon, sen verran kuin siellä ennen oli Suojeluskunnan vahvuus. Ryssät ovat kaikki pieniä laihoja, melkein kaikilla rikkinäiset varusteet. Käsineitä ei ole, kuulemma ottavat pois ennen hyökkäystä. Puhtautensa puolesta muistuttavat nokikolaria. Meille kun on jaettu tupakkaa, niin kuin muutkin annoimme ryssille tupakkaa niin siitä ne tykkäsivät. Eivät ota tupakkaa lootasta vaan näyttävät käsiään, että ne on likaiset.

Illalla jatkoimme matkaa ja tulimme myöhään erääseen taloon, josta oli kaikki siviili-ihmiset jo poistuneet. Lämmitettiin kämppä, emme olleet siinäkään kauan vaan muutimme, jouduimme taloon jossa oli siviileille tullut niin kiire että oli jäänyt yksi taskukellokin seinälle. Siinä talossa oli ramohfooni ja levyjä paljon. Kyllä me soitimme. Tästä talosta läksin yhden kersantin ja kuuden miehen kanssa illalla lumipuvut päällä hiihtelemään, perustamaan vartiota noin kuuden kilometrin päähän. Siinä paikassa oli ryssä jo käynyt, jokin pieni partio, sen jo tiesimme mennessämme. Menimme vähän varoen, vaikka ei yhtään pelottanut. Tulimme perille, laitoimme tulta uuniin ja aamulla pääsimme pois. Niistä paikoista olemme nyt pois.

Nyt olemme taas lämpimässä kämpässä. Ruokaa on ollut ja vallankin. Nyt kun tuli pakkaset niin ryssä on kovin innostunut ilmapommituksiin, jotka ei ole suuriakaan tuhoja tehny. Aina kumminkin vähän, naurattaa sen pommitus, kun se puottelee pitkin peltoja pieniä pommeja, sen kokoisia että lumi mustuu. On joitain sellaisiakin, jotka tekevät aina neljän metrin syvyisiä kuoppia, paljon niissä on kaasupommia, mutta ei sen kaasut ole tehonnut.

Yksi poika kävi pommin räjähtyskuoppaa katsomaan ja sai kaasumyrkytyksen, siis elkää menkö pommin kuoppia katselemaan.

Kirjoita nyt joskus sen puolen kuulumisia. Nyt lopetan, kun tässä on kaksi villapaitaa päällä niin väsyttää kuumassa tuvassa, jaa ei me ollakaan tuvassa vaan peräkamarissa, jossa on korkkimatot lattialla. Viimein kirjoitin että olemme siitä paikasta, jossa isä oli töissä etelään, mutta olemme noin 30 kilometriä pohjoiseen.

Res. alik Järvilä E.
T-Patl / Os. T KKK
Kenttäpostikonttori 19