Sankarihautajaiset Joutsan kirkossa

Talvisodan päätyttyä

Tämä kirje on kirjoitettu kuusi päivää talvisodan päättymisen jälkeen. Sodan jälkeinen hämmennys näkyy kirjeessä selvästi.

Karjala 19.3.40

Terve Siiri

Kirjoitanpahan tässä taas sinulle, vaikka ei tässä mitään mainittavaa ole tapahtunut. Ryssän kanssa ei ole nyt veljeilty, sen koommin kun se kellonaika tuli täyteen. Ei olis uskonut että paukutus loppuu. Kun puoli tuntia ennen yhtätoista saimme tiedon että ei saa ampua yhdentoista jälkeen niin kuuntelimme tykkien rumputulta, mutta kyllä se loppui yhdeltätoista kaikki paukutus.

Olemme olleet matkan teossa jo neljä päivää ja nyt olemme ihmisasunnoilla. Olet kai laittanut minulle paketin, sen josta kirjoitit, en vielä ole sitä saanut, mutta kyllä tänne posti tulee niin kuin ennenkin.

Sodista enkä rauhoista en nyt kirjoita, minkälainen lienee mieliala siellä, täällä kun on karjalaisia kaikki, niin ei se mukavaa ole kun kodit jää ryssälle.

Nyt olemme vähän kuin sekaisin, emme tiedä maailman menosta emmekä omasta menostamme. Kylläpähän aika tuo selvityksen tullessaan. Voithan taas joskus kirjoittaa, kyllähän minä taas kirjoitan kun osoite muuttuu.

Jos sinne sattuis tulemaan minun nimelleni kirjeitä, niin ota ne haltuusi, mutta vaikka ei niissä mitään ihmeitä olekaan, niin ei niitä pitäs lukee, teillä kun on se paha tapa lukea toisten kirjeet?

Lopetan tähän, kunhan tiedätte että en ole vielä ryssän suussa.

Eino.