Sankarihautajaiset Joutsan kirkossa

"Läksin etsimään ryssän kuulovartioita"

Eino Järvilä kertoo kirjeessään haavoittumisestaan Syvärin voimalaitoksella 12.5.1942.

13.5.42

Hei Siiri!

En ole kirjoittanut sinulle viimeisestä paketistasi, sillä se kerkesi perille hyvin, mutta en minä sattunut lomalle pääsemäänkään, olisin päässyt vasta lähtemään 18. päivä. Elä nyt kirjoita vielä minulle, sillä en tiedä osoitettani, sillä olen sairasmatkalla, luultavasti johonkin sotasairaalaan. Ei olisi uskonut, että sittenkin ikään kuin pääsin lomalle silloin kuin anoin, mutta lomani on nyt sairaalassa ja ehkä sitten joskus toipumislomana.

Kerron tässä haavoittumisestani, noin vain lyhyesti. – Läksin kuten tapani oli, ryömiä keskellä kirkasta päivää, linjojen välillä ja kiikarilla tutkin ryssän linjoja, etenkin haeskelin sen kuulovartioita. Maasto kun oli siihen ryömimiseen sopivaa, edessämme oli tosin aivan aukea hiekkakenttä, mutta läheltä naapurijoukkueen kohdalta, jossa oli oikein sakeaa pientä, minun mittaistani männyntainta pääsi ryömien aina vajaat 100 m:n päähän ryssää. Niinpä eilen läksin erään sotamiehen kanssa konepistoolit mukana etsimään ryssän kuulovartioita, jonka tapasimme seuraavasti.

Kun olimme menneet noin 60 m omasta ansakentästämme ja vaikka aurinko paistoi, niin kävi pieni tuulenhenki ja kun kuuntelimme, niin vasemmalta takaa alkoi kuulua kuin puheen hyminää. Hetken kuunneltuamme kuulin sen kuorsuuksi, matkaa noin 20 metriä.

Arvasin heti, että ryssä oli nukahtanut monttuunsa, kun aurinko paistoi. Ryömimme 20 m vasemmalle ja kuuntelin, joka toi varman käsityksen asiasta. Katsoin noin metriä syvään monttuun, niin siellä nukkui kolme ryssää. Heti kutsuin kaverini viereeni ja olimme ampumavalmiit ja pian soikin kaksi konepistoolia noin metriä laajaan monttuun. Tekosemme tehtyä läksimme juoksemaan pois ja noin 30 m päässä jossa oli oma ansakenttä, tiettyäni sen, huusin edellä juoksevalle kaverilleni että varo ansalankoja, mutta hän yhteen kuitenkin meni ja minäkin sain siitä, mutta ei minulla heikkoa ole, ei mennyt elimistöön ainoatakaan sirpaletta eikä luihin.

Poskessani korvan luota, heti leukaluun alta yksi sirpale viistotti kohti kurkkua, pysähtyen ennen sitä, katkaisematta valtimoa. Sitten oikeassa olkavarressani noin 10 cm olkapäästä alaspäin on kaksi sirpaletta; toinen vain pyyhkäisi vähän ja toinen on kuin haulin reikä. Sitten reiden keskellä, polven ja lantion välissä on yksi pikku sirpale ja pohkeessa kaksi, kaikki yhtä pieniä. Ottaen huomioon, että kaikki sirpaleet ovat tulleet suoraan oikealta, juostessani sivuttain.

Olen nyt sairaalassa, mutta taitaavat völjätä Suomen sairaloihin, että en tiedä osoitettani, kirjoitan sitten toiste. Ei minua pakota mistään, mutta liikkuminen sattuu, että kävely on sellaista hiipimistä. En luule tuollaisten pikku reikien pitkään kestävän, mutta onhan ne alussa liikkuessa hellät. Kaveriin sattui pahasti, vaikka ei hänenkään elimistöön eikä luihin sattunut. Tässä on aika tarkkaan kirjoitettu miten haavoituin, että eipä käynyt kuinkaan. No – kirjoitan sitten taas, kun saan osoitteeni.

Eino Järvilä

Tulee ne kirjeet komppaniasta tänne mitä sinne on mennyt, sillä laitan sinnekin osoitteeni.