Sankarihautajaiset Joutsan kirkossa

"Sinä päivänä olimme kaikki veljeksiä"

Viljo Simo sai määräyksen ylimääräisiin kertausharjoituksiin sunnuntaina 8.10.1939.

– Olin kotona Rasinahossa saadessani kortin. Sain myöskin kortit vietäväksi naapuriin Havulan veljeksille Ukkolan taloon. Kyllä me poikien kanssa silloin uskottiin, että sota siitä syttyy, koska Saksahan oli valloittanut jo Puolan. Jukolan nurkalle ajoin polkupyörällä ja kaikki vaikutti melko rauhalliselta. Siinä perustettiin 5. komppania, jonka päälliköksi tuli Armas Pekkonen.

– Muutamat taisivat ottaa pontikkaryypyn rohkaisuksi, ennen kuin aloimme marssia kohti Leivonmäkeä. Osa miehistä marssi suojeluskuntapuku päällä ja kivääri olalla. Toisilla oli pelkästään siviilit yllään, mutta minkäänlaista erimielisyyttä ei miesten kesken ollut, vaikka kaikki eivät aikaisemmin hyväksyneetkään suojeluskuntalaisia. Sinä päivänä olimme kaikki veljeksiä.

– Leivonmäelle tuli myös luhankalaisia. Meillä oli mukana myös hevosia. Tila-Jussina tunnettu vanha, pitkäpartainen Marjotaipaleen mies saatteli omaa oriaan aina Leivonmäelle saakka. Jussi luovutti siinä hevosensa, mutta kärryjä ei otettu mukaan. Lähtiessään vetämään kärryjä takaisin Joutsaan Jussi järjesti hauskan ohjelmanumeron hirnuen kuin hevonen kärryjen aisojen välissä.

– Seminaarinmäellä Jyväskylässä huiske oli kova ja sodan tunnelma voimistui. Yhdestä nurkasta kuului kova meteli, kun siellä täytettiin koneellisesti pikakiväärin lippaita. Parin yön jälkeen meidät lastattiin härkävaunuihin rautatieasemalla ja juna lähti jyskyttämään kohti itää. Oli vaikuttavaa katsella, kun kaupungin ihmiset vilkuttivat ikkunoistaan meille. Pojat huiskuttivat takaisin ja osa alkoi laulaakin vilkuttajille.

– Junassa nukuttiin hyvin pahnojen päällä, sillä edellispäivien marssimiset tuntuivat vielä jaloissa. Yöllä pysähdyimme Elisenvaaran risteysasemalla. Nousimme vaunuistamme jaloittelemaan ja aloimme ihmetellä taivaalla leiskuvia punaisia revontulia. En muista koskaan nähneeni vastaavaa loimua. Koko taivas hehkui ja punainen valo ulottui maahan saakka. Muistan hyvin, kun vanhempi asemamies käveli luoksemme ja sanoi: ”Kahtokaapa pojat, kun taivas komeilee. Kyllä tämä verta, tulta ennustaa.”

– Sakkolan asemalta alettiin marssia Taipaleelle päin. Osa alkoi tehdä linnoitustöitä; kaivettiin hyökkäysvaunuesteitä, pystytettiin kiviä ja rakenneltiin piikkilangasta espanjalaisia ratsuja. Muutamat alkoivat rakennella korsuja ja muita majoitustiloja.

– Osa meistä asui riihessä, jossa jokainen oli vuorollaan kipinämikkona. Yöt nukuttiin olkien päällä ja vapaa-aikana jotkut pelasivat korttia. Jäi mieleen, kun Pajamäestä kotoisin oleva Taavi Ukkonen voitti korttipelissä sen verran rahaa, että alkoi kehua ostavansa seuraavan kevään apulannat voitollaan. Taavi lähettikin rahat heti kotirintamalle. Uutisia käytiin kuuntelemassa talon tuvassa ja Pekkosella oli myös oma radio, jonka välityksellä pysyimme ajan tasalla linnoitusvaiheen aikana.

Viljo Simon (1914–2003) haastattelu on alunperin ilmestynyt Seppo Pänkäläisen teoksessa Muistojeni Joutsa vuonna 1993.