Sankarihautajaiset Joutsan kirkossa

Meitä on parikymmentä Joutsan ja Luhangan poikaa

Luhankalaisen Otto Heinisen sisarelleen lähettämä kirje kuvaa tunnelmia Taipaleenjoella muutama päivä ennen talvisodan syttymistä. Otto Heininen palveli Armas Pekkosen komppaniassa.

Teltassa 26.11.39

Sisko kiltti!

Lämmin tervehdykseni täältä kaukaa ja samalla monet kiitokseni paketista, joka yllätti minut niin etten tahtonut osata nukkua. Arvaas se tuli sellaiseen aikaan että me olimme jo pedillä. Kertaat ehkä tuota sanaa "teltassa", mutta et usko kuinka hauska täällä on asua. Varmaan olisit tyytyväinen! Lämmintä on, hyvä vuode, eri hauskoja kavereita ja keskellä pieni kotiliesi! Siinä sitä keitetään teetä ja vaikka onkin useampia kokkia ei koskaan ole ahdasta. Voi miten paljon täällä olisi kuvaamista! Oisitpa täällä! Meitä on parikymmentä poikaa Joutsan ja Luhangan poikia. Olemme kaikki kuin veljiä! Täällä on mm. Aku Jokinen, kai muistat hänet, käskee sanoa terveisiä.

Mutta paketistahan minun piti kertoa ensin. Ne hedelmät, niitä ei muuten täältä saa rahallakaan. Silloin alussa vähän saatiin, mutta ne maksoivat 1,-/kpl. Nyt ei saa silläkään. Kaulasuojus oli erittäin tervetullut. Täällä on toisillakin, mitenkä osasit tehdä juuri samanlaisen? Sukat olivat hyvät ja vien ne uutena siviiliin, sillä juuri eilen sain Raahen lotilta sukat. Niin kuin huomaa on minulla tavaraa jo varastossakin.

Sitten piti kertoman että sain kotoa paketin lihaa ja omenoita. Sysmästä sain paketin jossa oli kakku, paperia ja kuoria ja karamelliä. Yhteensä olen saanut kuusi pakettia. En voi muuta kuin olla täysin tyytyväinen ja antaa täysi tunnustus että te siellä teette työtä saman asian hyväksi kun mekin. Voinko koskaan palkita tai tehdä jotain puolestasi? Toivottavasti! Sinä siis kävit tätilässäkin. Kirjoitan sinne tänään jos vaan muistan osoitteen eikös se ole katu 3 B 23. Olen kyllä monasti ajatellut sinne kirjoittaa, mutta siitä ei ole tullut mitään. Hän muisti minua jo toisen kerran.

Sitten vielä kirjeestä, millä ihmeen ajalla kerkiät niin pitkältä, kun tiedän ettei se ole ainoa minkä teet. Ei sillä ettenkö kerkiäisi lukea! Aikaa täällä kyllä on. Me ollaan Toivon kanssa sattumalta kahden kotona etkä arvaa mitä hommataan. Toivo sai kotoansa sokeria ja kahvia ja nyt sitä keitetään. Sitten me saatiin terri. Tämä kai kuulostaa mätäkuulta mutta se on aivan totta ja minun pitäis valmistaa siitä paisti illaksi siis ylimääräinen ateria. Varmaan toiset meille nauravat sekä kadehtivat.

Tänään on lauvantai ja saunapäivä. Et uskoisi miten tarkkaan kuvalehdet tulevat luettua, huomenna kun on sunnuntai eikä mennä edes iltamiin, voitkos sanoa muuta kuin että kilttiä poikia. Ehkä arvaat sitten kun me päästään, vaikka eihän siitä vielä ole tietoa. Minä laitan sitten joltain asemalta kirjeen tai kortin. Kirjeesi eivät kyllä huku jos niissä vaan on lähettäjän osoite, kai ymmärrät. Nyt kai lopetankin tällä kertaa. Toivotan vaan hyvää vointia. Parhaat kiitokseni kaikista mitä lähetit. Kiellän vielä että älä nyt enää vaivaa ja kuluta itseäsi. Usko pois ettei minulta puutu mitään. Pyyheliinojakin on kaksi. Kaikkia on lämpimään peitteeseen asti. Hyvä puku, kyllä sillä kehtaisi seisoa kamerankin edessä. Siis parhain mitä koskaan olen kantanut.

Tänään oli kurkkuni vähän kipeä niin että nyt ei tarvis olla töissä ja sillä tätä on tullu näin pitkältä. Ilmoitan vaan ettei se ole mitään vaarallista, kurlaan vaan ahkerasti sisältä ja päältä lämmittää valkea kaulus, oman siskon ompelema.

Sydänterveisin Otto