Sankarihautajaiset Joutsan kirkossa

Arkistot kertovat joutsalaisten sotahistoriasta

Kello 13.03, kesäkuun 17. päivänä 1941, saapui Lahden suojeluskuntapiiristä Joutsaan puhelinsanoma ylimääräisten harjoitusten käynnistämisestä. Liikekannallepano oli alkanut. Suomi valmistautui sotaan.

Tuolloisiin tapahtumiin pystyy eläytymään Sota-arkistossa Helsingissä, jossa säilytetään Joutsassa koottujen komppanioiden sotapäiväkirjoja. Pieniin vihkoihin ihka-aidolla Jousan murteella kirjatut muistiinpanot valottavat ainutkertaista ajanjaksoa Itä-Hämeen historiassa.

Jäähyväiset kesäillassa


Joutsalaiset sijoitettiin jatkosodan alussa Jalkaväkirykmentti 43:n III pataljoonaan. Rykmentin 8. komppania perustettiin Joutsan nuorisoseurantalolla ja 9. komppania sekä pataljoonan esikuntakomppania Joutsan suojeluskuntatalolla eli Jukolassa. Pataljoonan 7. komppania perustettiin Pertunmaalla ja pataljoonan konekiväärikomppania Luhangassa. Ensimmäiset miehet saapuivat jo tiistain 17.6. aikana, ja todenteolla reserviläisten vastaanotto käynnistyi keskiviikkona 18.6.

Myös torstai 19.6. oli kiireinen. Aseiden ja ampumatarvikkeiden jako alkoi jo kolmelta yöllä. Joukkojen varustaminen, hevosten vastaanottaminen ja siviilivarusteiden luovuttaminen jatkui koko päivän. Kun seuraavana aamuna miehille jaettiin vielä elintarvikkeet ja rautaisannokset, olivat Joutsan 600 miestä lähtövalmiina puoliltapäivin 20.6.

Iltapäivä kului epätietoisuudessa. Klo 16.30 jäätiin pataljoonan komentajan kapteeni Tammiston käskyllä vielä odottamaan autokuljetusta. Autoja ei kuitenkaan tullut, joten iltakymmeneltä alkoi marssi kohti tuntematonta.

Noin kuudensadan miehen lähtö kohti itärajaa perjantai-iltana 20.6.1941 on ainutlaatuinen tapahtuma Joutsan historiassa. "Siviiliyleisöä runsaasti saattamassa", toteaa esikuntakomppanian sotapäiväkirja. Moni miehistä jätti Joutsan taakseen nyt viimeistä kertaa.

Kahdensadan kilometrin marssi


Joutsalaiset marssivat pimenevään yöhön. Yhdentoista aikaan saavuttiin Viherin sillalle, jossa pidettiin viidentoista minuutin tauko. Puoliltaöin pysähdyttiin Pynnölässä. Perimätiedon mukaan vielä Haminanmäessäkin vaimot olivat katsomassa miesten marssia. Kahden aikaan yöllä pidettiin marssitauko Keltamäen tienhaarassa, missä nautittiin tee.

Ensimmäinen marssirupeama oli ohi klo 5.15, jolloin joutsalaiset saapuivat Ruorasmäkeen. Matkaa oli yön aikana tehty 22 kilometriä. Marssille lähdettiin uudelleen klo 13.45, ja viiden aikoihin saavuttiin Pertunmaalle.

Matka jatkui aamukuudelta 22.6. Saksalaiset olivat hyökänneet Neuvostoliittoon pari tuntia aiemmin – sodan merkit olivat siis ilmassa. Mäntyharjuun saavuttiin iltakymmeneltä. Teen nauttimisen jälkeen joutsalaiset pääsivät levolle puoli yhdeltä yöllä.

Mäntyharjulta lähdettiin maanantaina 23.6. klo 13, ja kymmenen tunnin marssirupeaman jälkeen saavuttiin Halmeniemeen. Kolmen vuorokauden marssin jäljiltä miesten jalat alkoivat olla huonossa kunnossa. 9. komppania pääsi saunaankin, juhannus kun oli.

Seuraavana aamuna matkaa jatkettiin. Iltapäivällä pysähdyttiin ja pataljoonan pastori Toivo Salminen piti juhannusjumalanpalveluksen. Klo 20 tultiin Savitaipaleeseen. "Jalat edelleen huonossa kunnossa", esikuntakomppanian sotapäiväkirja toteaa.

25.6. lähdettiin taas marssille. Kun seuraavana päivänä matkaa tehtiin vielä kolme ja puoli tuntia, joutsalaiset saavuttivat rykmenttinsä keskitysalueen Lappeenrannan luoteispuolella. Teltat pystyttiin ja iltakuudelta päästiin ansaitulle levolle. Reilussa viidessä päivässä joutsalaiset olivat marssineet yhteensä noin 180 km. Sää oli sentään suosinut marssijoita, eikä marssipäivinä satanut.

Sotaoppeja


Pitkään ei joutsalaisten lepo kestänyt, sillä heti seuraavana päivänä alkoi taistelukoulutus. Oli aika harjoitella reservissä unohtuneita taitoja, erityisesti hyökkäystaistelua.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen sota oli alkanut 25.6. Sotapäiväkirjoista ei ilmene, että sodan syttyminen olisi herättänyt sen suurempia tunnekuohuja. Ainoastaan 8. komppanian sotapäiväkirja toteaa lakonisesti, että 29.6. "alkoi Suomen ja Venäjän välinen sota." Todellisuudessahan sotatila oli julistettu jo neljä päivää aiemmin. Muissa sotapäiväkirjoissa sodan alkamista ei edes mainita.

10.7. joutsalaiskomppaniat siirtyivät itärajan läheisyyteen. JR 43 oli aloittamassa hyökkäyksen Nuijamaalta kohti Karjalan kannasta.

Nuijamaan taistelut


Keskiviikkona 16.7. klo 00.45 joutsalaisten 8. komppania ylitti rajalinjan ja hyökkäsi Nuijamaan Pappilanmäkeen. Hyökkäys kuitenkin kilpistyi vastustajan ankaraan tuleen. Sotapäiväkirja kertoo asiasta tiivistetysti: "Ryssillä tulivoima. Hyökkäys pysähtyi. Ryssille aiheutui tappioita. Omat tappiot 1 kaatunut ja 2 haavoittunutta."

Vihanpito Nuijamaalla jatkui 26.7. asti. Etenkin venäläisten ankara tykistötuli aiheutti tappioita, ja joutsalaiskomppaniat menettivät vajaan kahden viikon aikana toistakymmentä kaatuneina. Olosuhteiden vakavuudesta huolimatta asioihin osattiin suhtautua myös huumorilla. 9. komppanian sotapäiväkirja toteaa herätyksen tapahtuneen eräänä aamuna poikkeuksellisesti jo neljältä, kun "ryssä antoi kovan kranaattikeskityksen, jolloin tuli yksi kranaatti ihan komentopaikkaan."

Heinäkuun lopulla JR 43 siirtyi Ruokolahdelle lepoon. 1.8. pidetty pataljoonan juhla on tallennettu 8. komppanian sotapäiväkirjaan huolella: "Tilaisuudessa oli läsnä tivisioonan komentaja eversti Sihvo ja rykmentin komentaja everstiluutnantti Vänttinen. Ohjelmaa esitti taiteilija Ritva Aro ja korsukolportööri Kalle Väänänen, torvisoittokunta soitti ja samaten oli hanurin soittoa."

Hyökäten halki Karjalan kannaksen


Juhlien aika oli pian ohi. Suomalaisten eteneminen Karjalan kannakselle oli alkanut, ja 6.8. myös JR 43 liittyi hyökkäykseen. Hiitolan luona käydyt taistelut olivat erittäin kiivaita ja kestivät runsaan viikon. Joutsalaiset menettivät taisteluissa yhteensä 16 miestä kaatuneina. Näistä kuusi kaatui samana päivänä eli perjantaina 8.8.

9. komppanian sotapäiväkirja kertoo päivän tapahtumista seuraavasti:

"8.8. klo 13 komppaniamme hyökkäsi, jossa tappioita, hyökkäys epäonnistui. Ylivoimaisen tulen takia ei päästy eteenpäin."

Muilta osin kyseinen sotapäiväkirja kertoo Hiitolan taisteluista erittäin niukasti. Ajalta 8.8.-13.8. siihen on tehty vain lyhyitä muistiinpanoja. Raskaiden taistelujen keskellä oli muutakin ajateltavaa kuin tunnelmien kirjaaminen jälkipolville. Kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin puhutteleva onkin lyhyt huokaisu joltakin elokuun päivältä: "3 kaat. ja 13 haav. Erittäin raskas reissu."

Syyskuun alussa JR 43 saavutti talvisotaa edeltäneen rajan. "Ryssä paennut yöllä vanhan rajan taa ilman tappelua", toteaa 8. komppanian sotapäiväkirja. Vanhan rajan ylittäminen lienee tuntunut merkitykselliseltä, koska 5.9. klo 3 yöllä sotapäiväkirjaan merkittiin "Lähtö ryssän maalle" ja tuntia myöhemmin "Ylitimme vanhan rajan." Seuraavana päivänä komppanian sotapäiväkirjassa vielä todetaan: "Ensimmäinen yö Venäjällä."

Mannerheimin viinat


Vanhan valtakunnanrajan ylitettyään rykmentti asettui puolustukseen. Hyökkäystä ei enää jatkettu. Syyskuun puolivälissä pataljoona "sai sata rammaa mieheen viinaa, jonka oli lahjoittanut Sotamarsalkka Mannerheim." Nämä viinakset olivat Mannerheimin lahja joukoilleen elokuun lopussa tapahtuneen Viipurin valtauksen johdosta.

Vuoden 1941 loppupuolella vanhempia ikäluokkia ruvettiin kotiuttamaan. Vuonna 1911 ja sitä aiemmin syntyneet pääsivät kotiin. Nuoremmat miehet jäivät rintamalle, mutta heidät sijoitettiin eri yksiköihin. Tällöin pelkästään joutsalaisista koostuneet reserviläiskomppaniat hajosivat. Asevelvollisuusikäiset olivat tähänkin asti palvelleet muissa yksiköissä.

Teksti: Tapio Nurminen

Jutun lähteinä on käytetty JR 43:n joutsalaiskomppanioiden sotapäiväkirjoja, haastatteluja sekä Toivo Härkösen teosta Jalkaväkirykmentti 43 jatkosodassa (Mikkeli 1992).

Artikkeli on ilmestynyt Joutsan Seudussa 60 vuotta jatkosotaan lähdön jälkeen 21.6.2001. Tätä verkkosivustoa varten tekstiä on muokattu ja muutamia asiavirheitä korjattu.