Sankarihautajaiset Joutsan kirkossa

Kuukausitolkulla samoissa vaatteissa

Marjotaipaleen Kiiliäisniemestä kotoisin ollut Väinö Nurminen oli ennen sotia työmiehenä Nastolan Villähteellä.

Joulukuussa 1936 Väinö Nurminen perheineen oli muuttanut töiden perässä etelään. Vuonna 1939 nelihenkinen perhe asui Nastolassa Villähteen kylässä. Väinö toimi Erstaan kartanon työmiehenä.

Yleisen liikekannallepanon toisen vaiheen ensimmäinen YH-päivä oli lauantai 14.10., jolloin Väinökin meni määräyksen mukaisesti Lahteen. Siellä hänet määrättiin Kenttätykistörykmentti 11:n 8. patteriin pikakivääriampujaksi. Muu perhe – vaimo Hilja sekä pojat Eino ja Sulo – palasi Joutsaan. Talvisodan ajan perhe asui Hiljan vanhempien luona Ruunulassa.

Torstaina 19.10.1939 Väinön yksikkö kuormattiin junaan, joka lähti noin kello 7.15 kohti itää. Sää oli tuona päivänä kirkas ja aurinkoinen, pakkasta oli noin viisi astetta. Samana iltana kuljetus saapui perille Kaukilan asemalle ja kello 21.30 saapui 8. patteri majoitusalueelleen. Tämän jälkeen alkoi harjoitustoiminta, jota kesti aina talvisodan syttymiseen 30.11. asti.

Talvisodan ensimmäisestä päivästä Väinö muistaa erityisesti hyökkäävät lentokoneet.

– Ikävin sotamuisto liittyy joulukuun neljänteen päivään 1939. Silloin meni samasta patterista neljä miestä. Yksi paloi niin pahasti, että ruumis kuljetettiin pois leipälaatikossa, Väinö kertoo.

Aluksi oli vaikea nukkua, mutta kun tottui, ei kunnolla herännyt edes tykin jytinään. Sotilaat joutuivat olemaan kuukausitolkulla samoissa päällysvaatteissa. Parranajo oli myös hankalaa, joten miehet olivat parrakkaita.

– Ruoka oli yksinkertaista: ruisjauhopuuroa ja hernerokkaa. Perunat olivat usein jäätyneet pussiin kiinni, joten ne täytyi syteä irti kirveellä. Sotilaita kiusasivat vielä yleiset taudit kuten keuhkokuume, yskä ja nuha.

Alin Väinön muistama lämpötila oli 49 pakkasastetta, hyvä että lukemat riittivät mittarissa. Tämä mitattiin Soljenvälin kannaksella. Kerran pakkassäällä Väinöltä paleltui toinen isovarvas niin pahasti, että se mäti pitkään. Paleltuneita jäseniä poistettiin yleensä amputoimalla, mutta hän sai onneksi pitää varpaansa.

Väinö Nurminen palveli koko talvisodan Kannaksella. Hänet kotiutettiin 27. huhtikuuta 1940. Saman vuoden kesäkuussa hän palasi perheineen pysyvästi Joutsaan.

Mikko Tammisen kesällä 1990 tekemä haastattelu on alunperin ilmestynyt Joutsan Seudussa. Tätä verkkosivustoa varten tekstiä on muokattu ja täydennetty asiakirjatiedoilla.