Sankarihautajaiset Joutsan kirkossa

Leo Olavi Niinikosken muistolle.

Jouduit kantamaan raskaimman kuorman isänmaan puolesta, kun elokuun 17. päivänä asevelvollisuutesi suoritettuasi jo syyskuun 10. päivänä sait käskyn astua reserviin, joten kesälomasi jäi kovin lyhyeksi. Pääsit vielä marraskuun alussa kolmipäiväiselle lomalle Kärkölään Paavo-serkkusi hautajaisiin, mutta kotisi oli kuitenkin kallein mielessäsi, kun kirjoitit ennen lomalle pääsyäsi: ”että minä vielä kotona ennättäisin käydä”. Ja Sinä ennätit. Yhdessä matkustimme sitten Lappilaan, joka on Kärkölää ja sait viettää viime tapaamisen hetket siellä olevien sukulaistesi parissa.

Lahdesta, jossa erkanimme matkasit yksin joukko-osastoosi. Olit toimitusjoukkueessa helmikuun 16. päivään asti ja teit lumipukuja ja korjailit tovereittesi sekä esimiestesi varusteita korsuissa, koska olit isältäsi oppinut jonkun verran sitä ammattia. Mutta sitten sait käskyn siirtyä etulinjoille ja jo 11. taistelupäivänäsi eli 27. päivänä helmikuuta sait uhrata henkesi isänmaan puolesta.

Meitä vanhempiasi katkeroittaa suru eniten sen vuoksi, kun kuolemasi tapahtui niin julmalla tavalla, että sait vihollisen tykistä täysosuman, joka lienee hajoittanut ruumiisi niin, että emme ehkä saa sinun maallisesta majastasi kotiseudun multaan vähääkään, ja raa’an vihollisen saappaan korko polkee lepopaikkaasi siellä Kannaksella. Kirjoitit usein vanhemmillesi ja veljillesi, joissa toivoit ja rukoilit, että jos kohtalo tai kaitselmus olisi niin suopea, että täältä pääsisi kotiin, kun tulee rauha, sekä rukoilit korkeimman suojelusta. Pääsit kotiin taivaan isän luo ja jos ruumiisi sinne jäikin niin olkoon siunattu se paikka, jossa lepäät.

Isäsi.

Jalmari Niinikosken laatima muistokirjoitus ilmestyi Itä-Hämeessä lauantaina 23.3.1940. Leo Niinikoski kaatui 27.2.1940 Muolaan Kattilanojalla. Tauno Salonen Pärnämäen Hakoselästä palveli samassa komppaniassa (6./2.Pr.). Hänen mukaansa Leosta jäi jäljelle vain lapikkaankärki.