Sankarihautajaiset Joutsan kirkossa

Matti Sankaria muistellessa

Uskomattomalta tuntuu se totuus, että Sinäkin, Matti, olet poissa joukostamme. Miten sydäntä särkevänä saapui tuo tieto kotiseudullesi ensin kuin huhuna, joka kuitenkin muuttui todeksi. Että olit saanut uhrata nuoren elämäsi isänmaan vapauden uhrialttarille.

Muistan aina käyntini kodissasi, jolloin näin Sinut viimeisen kerran. Hyvästellessämme kotisi portailla kauniina kesäiltana lupasit, että tulet pian käymään luonani. En osannut silloin aavistaa, että tuo hyvästijättö oli viimeinen. Et ehtinyt tulla. Tuli käsky: Täytyy lähteä taisteluun joka oli Sinulle viimeinen.

Kotisi tuntuu nyt tyhjääkin tyhjemmältä, kun olet sen ainiaaksi jättänyt. Puolisosi kaipaa Sinua sanomattomasti. Jäihän Hän niin yksin vieraiden ihmisten kanssa jatkamaan Sinulta kesken jäänyttä työtä.

Me siskot olisimme tahtoneet niin mielellämme Sinut pitää vaan toisin oli Korkeimman tahto. Ehkä arpa lankesi Sinulle ihanimmassa ajassa ja kallis on Sinun perintöosasi.

Naapurisi kaipaavat Sinua kotikylässä. Omistit luonteen joka et vain katsonut parastasi, vaan lähimmäisen auttaminen oli Sinulle ikään kuin sydämenasia. Sentähden poismenossasi on heille suuri menetys.

Kirjeissäsi, joita kirjoitit siellä taistojen keskellä, toivoit ja jaksoit uskoa Suomen onnelliseen tulevaisuuteen, jota et kuitenkaan ehtinyt nähdä. Hyvästellessä kirjeiden lopussa sanoit: Käsi ei ylety, vaan suokoon Jumala, että se vielä kerran ylettyy. Tuo käsi ylettyi vielä kerran, vaan se oli jo kylmä. Et sanonut sanaakaan, olit vaiti valkoarkussasi, johon saimme jättää kyynelin kastellut kukkaset hyvästiksi kaikkensa uhranneelle. Suljimme arkun jälleennäkemisen toivossa.

Lepää rauhassa kotipitäjäsi kirkkotarhassa päivätyösi päätyttyä. Olkoon kruunusi kirkas ylösnousemuksesi iki-ihanana aamuna!

ELSA siskosi

Ilmestynyt Itä-Häme -lehdessä 10. marraskuuta 1941. Matti Sankari (1904–41) kuului Armas Pekkosen johtamaan 9. komppaniaan. Hän kaatui Räisälässä 14.8.1941.