Kylä ennen ja nyt

Etusivulle
Kylä ennen ja nyt
Kylänväki toimii
Kylän yritykset
Kyläalbumi
Linkit

Savenaho – kylä ennen ja nyt

Kauppa

Savenahon korpimetsissä metsästäviä, luonnosta ruokansa hankkivia uudisasukkaita tuli ensin Huoskan paikalle, nykyisen nelostien varrelle. Maanviljelyksen alettua kaskeamisen myötä 1700-luvulla alue todettiin hyväksi kasvumaaksi ja varsin asuinkelpoiseksi ympäristöksi. Savenahon metsiä alettiin raivata viljaviksi, vaikkakin kivisiksi pelloiksi.

Torpparikautena oli kylän alueella yhteensä parisenkymmentä torppaa viidessä eri talossa. Vuokrana asumisesta ja viljelymahdollisuudesta torpan asukkaat tekivät työpäiviä ja toimittivat elintarvikkeita kontrahdin eli vuokrasopimuksen mukaan torpan omistavalle päätalolle. Isäntien ja torppareiden keskinäiset välit olivat yleensä hyvät, mutta poikkeuksiakin löytyy.

1940-60 luvuilla Savenahon raitti oli täynnä elämää ja joka talossa oli paljon lapsia.
Monta sukupolvea eli samassa taloudessa ja niin vanhukset kuin lapsetkin osallistuivat voimiensa mukaa yhteisiin töihin. Mummot ja papat hoidettiin kotona kuolemaansa saakka. Tuvan penkeille mahtui oman väen lisäksi yöpymään myös jätkät ja kylästä kylään liikkuvat kulkukauppiaat.

Oltiin omavaraisia eli ruoka saatiin maasta ja karjasta, vähäiset rahatulot tulivat metsätöistä. Kylällä oli myös yrittäjiä eli autoilijoita ja kauppa. Parhaimmillaan kauppoja oli kaksi: Koivulan kauppa sekä Huttulan tuvassa sijainnut Kolmikunnan kauppa. Sekatavarakaupoista sai ainakin tilaamalla melkein mitä vaan ja hyllytavaranakin oli sokerin ja kahvin lisäksi kankaita, astioita, nauloja, hevostarvikkeita yms. Varsinaisia kuukausipalkan nauttijoita kylällä olivat opettaja sekä talojen piiat ja rengit. Rahalliset palkat silloin olivat niukkoja, pääosa palkasta maksettiin ruokana ja asuntona.

Koulu

Kun rahaa oli vähän, päätettiin koneita ostaa yhdessä. Syntyi Savenahon Pienviljelijäyhdistys, joka lainasi koneita jäsenilleen ilman vuokraa. Koneiden ostoon tarvittavat rahat yhdistys keräsi talvisaikaan järjestetyillä iltatilaisuuksilla, ”ompeluseuroilla” joissa käsitöiden lisäksi mm. myytiin kakkuarpoja ja jutusteltiin leppoisasti kyläläisten kesken. Seuroihin kokoontuivat niin naiset, miehet kuin lapsetkin ja niiden myötä kylän yhteishenki ja naapuriapu paranivat entisestään. Jos naapurissa oli leivästä puutetta, apua annettiin omasta vähästäkin.

Vielä tänäkin päivänä Savenahossa naapuriapu tunnetaan, ei niinkään enää maanviljelystoimien suhteen vaan paremminkin henkisenä yhteenkuuluvaisuutena. Naapuriin voi poiketa ja apua annetaan käytännön asioissa. Viisikymmenluvun ompeluseuran virkaa toimittaa nykyisin kyläseura, jonka tilaisuudet kokoavat kylänväen taas yhteen. Pikkujoulujen, huutokauppojen ja teatteriretkien lisäksi savenahoset ovat mm. alkaneet kerätä kylänsä historiaa omaksi ja tulevien sukupolvien iloksi!